Kun kerrot ongelmistasi ihmisille, mitä luulet heidän ajattelevan? Onko itseasiassa mitään järkeä avautua kenellekkään? Todellisuudessa aiheutat omilla ongelmillasi heille vain pahaa mieltä. Kukaan muu ei pysty sinua auttamaan kuin sinä itse. Katso nyt itseäsi ihminen. Ja mieti tarkkaan. Onko tässä maailmassa sinulle ketään muuta pelastajaa kuin sinä itse? Vastaus on kieltävä.
Mieti hetkeä, kun olet ollut eksyksissä. Mieti sitä hetkeä, kun meinasit tukehtua omaan itkuusi, haukoit henkeä kuin hullu ja yritit vielä pitää kiinni elämästäsi täysin ottein. Kierit lattialla ja yritit hengittää käsiisi - kyyneleet valuivat poskillasi ja yritit vinkua lähellesi edes yhtä ihmistä. Lohduttomana ajattelit, että nyt tarvitsen sen vahvistavan halauksen, silityksen päälaelle. Lohduttavan äänen, joka lupaa, että kaikki tulee taas hyväksi. Lupauksen siitä, ettet joudu enää viettämään unettomia öitä niin, että itket tyynyliinasi märäksi. Henkäys henkäykseltä sinulle käy selvemmäksi, että ketään ei tule koskaan. Nappi suuhun, ja polla pimeäksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti