On paljon helpompaa sanoa, että "kaikki on hyvin" vaikka todellisuudessa juuri mainitsit ulkopuoliselle taholle, että tuskin tulet seuraavaa syksyä näkemään. Siinä sitten itkua pidätellen vastailet kysymyksiin, ja kun ovi takanasi sulkeutuu, käännät vaihteen iloiselle asetukselle. "Tällainen minä oikeasti olen" - ja taas kerran valehtelet helpottaaksesi muiden oloa.
Tulin viimeyönä miettineeksi aika paljon erilaisia asioita. Päälimmäisenä kuitenkin pohdin ihmisten stereotypioita ja odotuksia esimerkiksi tietyille sukunimille. Siis ihan oikeasti: Mieti, jos sukunimesi on esimerkiksi Pollari, Pouta, Söpö tai joku tämänkaltainen sanahirviö. Eikö aika nopeasti tule mieleen, että "nomen est omen" - eli ihmisen käytännössä täytyy toteuttaa sukunimelleen asetetun arvon mukaista elämäntapaa. Eli Pollarista tai Kytästä tulee selkeästi Suomen poliisivoimille vahvistusta, Söpö on ulkonäöltään nätti kuin sika pienenenä sekä Pouta.. No, kaikkihan nyt Pekan tuntevat.
Tämän vuoksi pohdinkin, miten saisin osaltani muuttaa tätä ennakkoluulojen maailmaa. Aivan aluksi, minun pitäisi löytää itselleni mies, joka kantaa nimeä Söpö tai Kaunisto. Tai ehkä sitten menen helpomman kautta ja muutan nimeni rekisterin kautta tai pyydän nykyistä miesystävääni tekemään pienoisen muutoksen - mieluiten kuitenkin menisin perinteiden mukaan naimisiin, ja ottaisin mieheni sukunimen.. Noh, nyt ajatusketju hieman harhautui. Joka tapauksessa, otetaan nyt hypoteesina se, että minä saan sukunimekseni Kauniston tms. Tämän jälkeen sikiän kuin pieni eläin - Juu, ihan totta. Minusta tulee pieniä karvaisia lapsia, jotka haluavat tulla tunnetuiksi ihmislapsina, vaikka heidän ulkomuotonsa antaa muuta odottaa.
Kuitenkin. Nämä pienet ihmislapset, joita toivon olevan kumpaakin sukupuolta, kantavat sukunimeä Kaunisto. Siksi haluan rikkoa sukunimen tuomaa painetta antamalla heille sellaisen etunimen, johon yleisesti liitetään negatiivisia mielikuvia; Kenties Esteri tytön nimeksi (joka mielestäni on kyllä ihan kaunis nimi, mutta yleisesti voimme liittää tähän kaatosateen tai jonkun muun ikävämmän luonnonilmiön) ja pojalle nimen Jorma.
Mikä idea tässä nyt oli? En tiedä tarkalleen. Yön pimeinä tunteina nämä ajatukset tuntuivat kuitenkin hyvinkin luontevilta.