Skootteri, loma, syksy. Sitä ehdotetaan tunnisteiksi. Nojoo, noista aiheista en kyllä omakseni koe kuin viimeisen, syksyn. Syksy nimittäin on äärimmäisen epämääräinen aikakäsite, tai ainakin siinä määrin, etten todellakaan tiedä mitä hittoa minä tulen silloin oikein tekemään. Tavallaan mielenkiintoista, koska ajattelin, etten syksyllä edes ole täällä. Noh, ehkä tässä on vielä aikaa siihenkin.
Aivan järkyttävä itseinho -päivä eilen. Oman itsen katsominen oksetti fyysisesti, ja vatsa meinasi jatkuvasti mennä ympäri. Siinä sitten taas mietti, että mistähän tämä taas kumpuaa. Miksi on niin vaikeaa elää tyytyväisenä?
Oikeastaan mietin tuota asiaa suurimman osan aikaa viime yöstä. Että minkälaisia tavoitteita ja unelmia minulla on ollut. Suurin tavoitteeni on tottakai se, että tulen onnelliseksi. Onnelliseksi tulen muiden ihmisten kanssa. Toisekseen haluan itselleni lisää motivaatiota tehdä asioita, jaksamista ja parempia unia. Painajaisunet ovat hyvin tyypillisiä minulle, enkä oikein jaksa niistä enää niin paljon välittää. Suurimpana toiveena olisi tottakai uusi ihmisyys - että olisin parempi ihminen kuin nyt olen.
Olen huono ihminen, koska haluan ja toivon, että loukkaisin itseni. Mieluiten humalassa. Ei tarvitsi kuin selittää asia humalan piikkiin, miksi niin kävi. Humalassa kun oikeastaan on sallittua hieman kolhia - eikä se ole ollenkaan epänormaalia. Mikä loistava peitetarina! Humalassa hieman horjahtaa vaikkapa auton alle.. Ehkä silloin olisi enemmän rohkeuttakin tai ainakin vähemmän huolta huomisesta.
Oikeastihan asiat ovat hyvin. Sain opiskelupaikan, jota haikailin. Mutta oikeasti nyt taas tuntuu niin helvetin tyhjältä.
Tyhjää,tyhjää,tyhjää.. Olisipa pääkin hieman kevyempi, mutta ei. Sattuu niin, että kyyneleet meinavat puskea silmiin väkisinkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti