keskiviikko 8. joulukuuta 2010

Ahdistaa. Kurkussa painaa jokin raskas itseään alaspäin ja hengitys tihenee. Silmiä kutittaa.
Poltin käteni kuumassa vedessä, tämän jälkeen viilentelin kraanan alla. Seuraavaksi pitelin pitkän tovin lumista muovikassia palovamman päällä. Nyt oikeastaan kättä vain vihloo, ei jälkeäkään aikaisemmista toimista. Hyvä.

Minulla ei ole rahaa. Se pitää minut hereillä. Toisinaan jään myös miettimään sitä, miten voisin ilahduttaa muita ihmisiä. Mutta miten minulla riittää rahat muihin hommiin? Ikävää, ettei raha kasva puissa. Haluaisin jo olla työelämässä.

Istuin aikaisemmin yksin isossa joukossa. Katselin välillä ikkunasta ulos ja kun nimeni mainittiin, sanoin vain joo. Olen joo-mies. Joo-miehet eivät juuri puhu. Tosin tulin sanoneeksi, että mikä on tilanne. Joo.